Ressun ja pentujen kohdalla meille osui oikea kasvattajan painajainen. Syy jäi ikuiseksi arvoitukseksi, mutta kyseessä oli ruuansulatuskanavan äkillinen, vakava vaiva juuri ennen oletettua synnytysajankohtaa. Ressu alkoi voimakkaasti oksennella ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Ressu oli hoidettavana perjantaista maanantaihin Tampereen Eläinsairaalassa kahta kotona pyörähtämistä lukuunottamatta. Lauantaina 27.6. tehtiin sektio emon heikon voinnin vuoksi: seitsemään pontevaa ja elinvoimaista, normaalin mäyräkoiran pennun kokoista virkeää pentua pääsi maailmaan. Ressu oli tarkoitus leikata uudelleen kaksi päivää sektion jälkeen, mutta nukutusvaiheessa Ressu oksensi taas ja mahansisältöä valui keuhkoihin. Tässä kohtaa eläinlääkäri suositteli eutanasiaa: jos Ressu olisi selvinnyt leikkauksesta, se olisi todennäköisesti menehtynyt myöhemmin keuhkokuumeeseen. Samalla myös syy kaiken takana jäi ikuiseksi arvoitukseksi. Olemme suunnattoman kiitollisia kolmen varaemon omistajille, jotka auttoivat pentujen elämää alkuun. Neljä pentua menetettiin ja haudattiin Ressun kanssa samaan hautaan, mutta kolmen kohdalla elämänliekki säilyi vahvana. Kolmikko varttui Kihniöllä Nindigon Extreme-kennelissä neljän viikon ikään saakka, jolloin siirtyivät meille kotiin. Jos nyt normaalistikin pentuja tulee paijattua ja palloteltua, nämä ovat sellaiset silmäterät, että varmasti on palloteltu vielä triplasti enemmän kuin normaalisti. Varaemon kenneliä haluttiin muistaa myös pentuja nimetessä: Ristilän Hulk Extreme muutti Kankaanpäähän, Ristilän Hook Extreme Raumalle ja narttu Ristilän Hulda Extreme eli Heta jäi meille itselle. Saas nähdä, mitä kolmikosta tulee, elämänalku ainakin oli varsinaista extremeä.... Kuvassa varaemo, jolla tämä kolmikko pienimpänä, seuraava "adoptiopentu" viikkoa vanhempi ja omat "kaksoset" tätä edelleen viikon vanhempia. Varsinainen superäiti!